E D W A R D W A L L E N I U S

Edward Wallenius syntyi Orivedellä 1869 ja pääsi poikasena nahkurin oppiin Tampereelle Koskisen verstaaseen. Suoritettuaan kisällitutkinnon neljässä vuodessa, hän lähti ajan tavan mukaan harjoittelemaan ruotsalaisiin ja saksalaisiin nahkatehtaisiin. Kisällireissultaan palattuaan hän rakennutti uudenaikaisen nahkatehtaan vuonna 1894 Korkeakoskelle, joka on nyt Juupajoen kunnan keskus.

Kolme vuotta myöhemmin Wallenius aloitti teollisen kengänvalmistuksen. Korkeakosken Wallenius valitsi koskivoiman ja Pohjanmaan rautatien ansiosta. Innovatiivinen ja haasteita ottanut Edward Wallenius oli tutustunut kenkien teolliseen valmistukseen kisällimatkoillaan, nahka- ja kenkätehtaat olivat keskittyneet samoille seuduille. Kenkätehtaan ensimmäiset koneetkin hankittiin Saksasta, josta myös tuli useita alan ammattimiehiä ja työnjohtajia tuotantoa aloittamaan. Korkeakoskelle Wallenius haki jalkinetyöntekijöitä ilmoituksilla, joissa luvattiin pitkäaikainen työpaikka ja hyvä palkka.

Ensimmäisessä lehtimainoksessa helmikuussa 1898 Wallenius kertoi "tehtaan olevan varustettu kaikkein uusimmilla ja parhaimmilla patenteeratuilla koneilla, joilla voitiin valmistetaan päivittäin 300 kenkäparia ja tarvittaessa jopa 500 paria. Kun nahka muokattiin itse ja maahantuonti-tulli koski kaikkia ulkomaisia jalkinetavaroita, niin tehdas totesi pystyvänsä kilpailemaan ulkomaalaisten kenkätehtaitten kanssa."

Suomen Kenkätehtaalla valmistettiin viime vuosisadan lopussa sekä hienompia että yksinkertaisempia jalkineita. Ilmoituksessa toivottiin Suomen kansan tukevan tehdasta ostamalla sen tuotteita ja siten edistävän teollisuushaaraa, joka tähän asti oli ollut ulkomaalaisten käsissä.

Aamulehden kirjoituksesta kesällä 1898 ilmenee, että kenkätehdasta varten oli rakennettu 760 neliömetriä käsittävä tehdas, työkoneita oli 80, joista 24 erilaatuista ja korkuista neulomakonetta. Muutkin olivat toinen toistaan nerokkaampia erikoiskoneita. Eniten huomiota herätti monimutkainen pingoituskone, mutta nerokkaana pidettiin myös pohjien neulomiskonetta ja puunaulauskonetta. Työvaiheiden moninaisuutta ihmeteltiin kun naisten kengätkin kiersivät kolmenkymmenen henkilön käsissä ennen markkinoille pääsyään. Vaikka tehdas oli ollut vähän aikaa käynnissä, kävi työnteko nokkelasti ja varmasti, vaikka työntekijäin joukossa olikin entisiä suutareita, jotka olivat tottuneet elämään vapaudessa. Nämä tosin tottumattomina uuteen seisomatyöhönsä valittivat väsymistään.

Huvfudstadsbladet kutsui Walleniusta 1899 selfmade-mieheksi ja kertoi "erämaahan" nousseessa tehtaassa olevan käytössä jo Singerin automaattiompelukoneita ja kaksi mahtavaa pohjanneulomakonetta.

Tehtaan kenkiä kehuttiin: - Jotka maassamme ovat saavuttaneet erityisen hyvän maineen kestävyydestään samalla ollen hyvin sieväkuosisia.

Korkeakosken tehtaalla oli alkuaikoina omat kenkäliikkeet Helsingissä, Tampereella ja Kuopiossa. Jalkineet oli saatava kaupaksi, kenkäkaupat olivat silloin harvinaisia ja suutarinliikkeet eivät niitä myyneet eivätkä suostuneet edes korjaamaan.

Vuoden 1899 alussa Wallenius muutti tehtaansa osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli Finska Sko- och Läderfabriks Aktie-bolagKorkeakoskella oli vuosisadan vaihtuessa nahka- ja kenkätehdas, sähkölaitos, raitiotie ja puhelimet sekä asuntoja puolelletoistasadalle työntekijälle. Kenkätehdas ja rautatie olivat varmaan syy siihen, että Juupajoen kunta itsenäistyi vuonna 1913.

Edward Walleniuksen oli tarkoitus hankkia itselleen yrityksen osake-enemmistö, mutta se ei onnistunut ja pääomien puutteessa hän joutuikin luopumaan tehtaistaan vuosisadan vaihteessa. Hän jatkoi yrittäjänä vielä myöhemmin Venäjällä, jossa hänellä oli ensin Vladivostokin lähellä nahka- ja kenkätehdas ja vallankumouksen alkaessa 1917 nahkatehdas Novosibirskissa.

Wallenius pakeni Kiinaan ja harjoitti liiketoimintaa siellä vuoteen 1932. Ja sen jälkeen Syyriassa, tosin kengän tekeminen oli vaihtunut lakritsin tai oikeastaan lakritsiextraktin valmistukseen. Edward Wallenius kuoli 1943 ja hänet on haudattu Aleppon kristitylle hautausmaalle.

Edward Wallenius ja hänen merkittävä vaikutuksensa teollisen kengänvalmistuksen alkuvaiheisiin Suomessa oli ollut pitkään unohduksissa Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseon aloittaessa toimintansa vuonna 1985 Korkeakoskella. Museon tutkimusten ja näyttelyiden ansiosta Edward Wallenius on palautettu hänelle kuuluvaan arvoon.